Kesäpäivän iloja

Suunnilleen vuosi takaperin kirjoitin tänne viimeksi ja sen jälkeen kirjoittaminen jämähti. Tai oikeastaan vain julkaiseminen jämähti, kirjoittanut olen kyllä jatkuvasti. Kirjoitukset ovat vain päätyneet paperille sähköisen version sijaan. Edelleenkään en voi taata, että tämä blogi lähtisi postauksineen rullaamaan säännöllisesti eteenpäin, mutta yrittäähän aina voi ja pitää. En tiedä, mistä kaikesta tänne kirjoitan, enkä sitä haluakaan lähteä määrittelemään. Sen verran itseäni kuitenkin tunnen, että sisällöltään blogini tulee olemaan sopiva sillisalaatti. Ripaus syvällisyyttä, kepeyttä, hulmuavien mekkojen esittelyä ja enemmän kuin ripaus hyvää mieltä ja positiivisuutta.

Tällä hetkellä fiilistelen ihanan lämpöisiä kesäpäiviä ja niiden mukanaan tuomia iloja, kuten kirjojen lukua, pyöräilyä sekä vehreää luontoa. Koitan nauttia kesäisistä päivistä täysin rinnoin, sillä parin viikon päästä alkavat kesätyöt ja töiden myötä vapaa-aika jää suhteellisen vähiin. Tähän mennessä nauttiminen on sujunut hyvin, vaikka eilisen viiden tunnin koulutuspäivä ei varsinaista nautintoa ollutkaan. Pääsykokeisiin luvun aikana sekä pääsykokeiden jälkeen olen nähnyt poikkeuksellisen paljon ystäviä, valvonut myöhään, syönyt jäätelöä muidenkin edestä, nauranut kippurassa ja tanssinut onnellisena pitkälle yöhön.

Ennen kaikkea kesäiset päivät ovat antaneet minulle rentouden tunteen. Ajatuksen siitä, ettei kaikkea pidä tai voi suunnitella ja , että pitää ennemmin vastata ehdotuksiin kyllä kuin ei. Joinakin viikkoina kalenteri on ollut pullollaan tapahtumista, mutta mikään ei ole tuntunut pakotetulta tai epämiellyttävältä. Kertaakaan ei ole kaduttanut valvoa vähän pidempään, mennä extempore konserttiin tai lähteä kuorotreeneihin. Kun elämä on pääosin pullollaan asioita, joista saa energiaa, hoituvat ne puuduttavammatkin asiat kuin omalla painollaan. Kunpa kesäminä olisi täydessä kukoistuksessaan ihan koko vuoden ajan. Siihen jatkossa pyrin.

- Anna